matleenaylikoski.fi

En oikein tiedä, miten tämän nyt sanoisi. No, ainakin olo on helpottunut. Ja… olen iloinen, että se on nyt julki. Siitä tuli kait aika hyvä.

Kyse on tietysti ensimmäisestä oikeasta tutkimusartikkelistani, joka julkaistiin Media & viestintä -lehdessä joulukuussa 2024. Artikkelin otsikko on Journalismin moniäänisyys osana median monimuotoisuuden ilmiötä, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä. Artikkelin julkaisun myötä olen tullut oikeaksi tutkijaksi siinä mielessä, että voin kirjata julkaisuluettelooni ensimmäisen A-luokan julkaisun (kategoria ”vertaisarvioidut tieteelliset kirjoitukset”).

Se mikä tässä on niin ristiriitaista, on se, että aloitin väitöstutkimukseni tekemisen jo syksyllä 2020. Siitä on yli neljä vuotta. Toki tuolle ajanjaksolle on mahtunut yksi äitiyslomakin, mutta silti – aika pitkä aika haudutella ensimmäistä artikkeliaan!

Vakuutan käsi sydämellä, että en ole silti laiskotellut yhtään.

Sen sijaan olen kirjoittanut aineistonhallintasuunnitelman, tietosuojaselosteita ja tutkimuslupadokumentteja, suorittanut jatko-opintokursseja tutkimusetiikasta, projektinhallinnasta ja tieteellisestä kirjoittamisesta, neuvotellut datankäyttösopimuksia, kehittänyt yhden sisällönanalyysityökalun, luennoinut moniäänisyydestä erilaisille yleisöille, suunnitellut kursseja ja opettanut journalistiikan opiskelijoita, arvioinut esseitä ja yhden gradun, kehittänyt journalistiikan opetussuunnitelmaa, kirjoittanut abstrakteja ja esiintynyt seminaareissa ja konferensseissa, järjestänyt oman seminaarin, kirjoittanut tukun rahoitushakemuksia, kirjoittanut tutkimushankkeen loppuraportin, vastannut 200:een median moniarvoisuutta kartoittavaan tutkimuskysymykseen ja kirjoittanut niiden pohjalta vertaisarvioimattoman tutkimusraportin suomeksi ja englanniksi, kirjoittanut kolumneja ja harjoittanut muuta tiedeviestintää, antanut haastatteluja ja auttanut toimittajia etsimällä juttuihin taustatietoa ja haastateltavia, ottanut osaa journalististen järjestöjen toimintaan, vetänyt uutislukupiirin ja fasilitoinut muutaman dialogin, hakenut paria työpaikkaa ja jälleen kirjoittanut tukun apurahahakemuksia. Lisäksi olen istunut tutkimushankkeen ohjausryhmässä ja raportoinut omille ohjausryhmilleni, osallistunut aktiivisesti lukemattomiin kokouksiin, matkustanut monta kertaa ulkomaille esittelemään hankettamme ja solmimaan erilaisia yhteistyösuhteita, neuvonut kollegoita ja tuttuja opiskelijoita, kirjoittanut käsittämättömän paljon sähköposteja. Ja jotakin saattoi jäädä vielä mainitsematta. Muistinko varmasti mainita apurahahakemukset?

Silti lopulta vain yksi saavutus lasketaan: tämä vertaisarvioitu tutkimusartikkeli. Ei ihme, että fiilikset sitä kohtaan ovat aika ristiriitaiset.